Miten toimia, kun asiakas on diabeetikko ja viettää ramadania? Entä kuinka muualta tulleille avattaisiin pääsy johtotehtäviin? Muun muassa näihin kysymyksiin eri sote-alojen ammattilaiset pureutuivat JHL-opistolla.
Vaikuttajat pitävät juhlapuheita siitä, kuinka tärkeää on tehdä Suomesta avoimempi muualta tuleville ammattilaisille. Osa taas vaatii rajoja kiinni.
Vähemmän valoa kohdistuu käytäntöön – siihen, mitä Suomen nopea monikulttuuristuminen merkitsee sote-työn arjessa, jossa niin palveluita käyttävät asiakkaat kuin niitä tarjoavat ammattilaiset tulevat yhä monipuolisemmista taustoista.
Tätä puutetta paikkasi kesän korvalla JHL-opiston kurssi Monikulttuurinen sosiaali- ja terveysala. Kurssin veti sairaanhoitajana yli kymmenen vuotta työskennellyt aikuiskouluttaja Nimo Ali ammatillisesta oppilaitos Careeriasta.
– Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työ on ennen kaikkea kohtaamista. Siksi erilaisista taustoista tulevien on yhä tärkeämpää ymmärtää toisiaan, Ali tuumii.
– Erilaisista taustoista tulevien on yhä tärkeämpää ymmärtää toisiaan. Aikuiskouluttaja Nimo Ali
Millaista tietoa kulttuuritaustoiltaan monenlaisten asiakkaiden kohtaaminen vaatii hoiva-ammattilaisilta? Kuinka eritaustaiset kollegat kykenevät saumattomaan yhteistyöhön? Siinä kurssin ydinteemat.
Kahdessa päivässä käytiin läpi tärkeitä aiheita: kulttuurit ja uskonnot Suomessa, monikulttuurisuus hoivatyön näkökulmasta, erilaiset terveyskäsitteet, maahanmuuttaja potilaana, mielenterveys eri kulttuurien näkökulmasta… Osallistujat toivat myös käsiteltäviksi tositilanteita omilta työpaikoiltaan – niin ongelmatapauksia kuin onnistuneita ratkaisuja.
Tietoa tarvitaan enemmän
Kurssilla keskusteltiin muun muassa siitä, onko hoiva-ammattilaisella oikeus pitää rukoushetki kesken päivystyksen. Nimo Ali tähdensi, että hoitotyössä asiakkaat ja heidän turvallisuutensa menee kaiken edelle. Hoiva-ammattilaisen on joustettava omista tavoistaan tilanteen vaatiessa, ja häneltä voidaan sitä myös edellyttää.
Henkilökohtainen avustaja, alueluottamusmies Teemu Toppinen Järvenpäästä iloitsi siitä, että osallistujat tulivat eri puolilta Suomea.
– Eri paikkakunnilla on todella erilaisia kohtaamisia. Pikkupaikassa jotkut maahanmuuttajaryhmät saattavat olla hyvin mukana kaikessa, kun taas vaikka Helsingissä tiettyjen yhteisöjen asiat eivät näy.
Nimo Alin mukaan maahanmuuttajataustaisille työntekijöille on suunnattava nykyistä paremmin tietoa. Hän on nähnyt itsekin hoitotyössä, että työnantaja ei automaattisesti turvaa työntekijän oikeuksia, jos tällä on esimerkiksi puutteellinen kielitaito.
– Onneksi liitot pitävät työntekijöiden puolia. Tietoa voisi kuitenkin olla enemmän.
Toppinen on havainnut työpaikallaan Med Group Oy:ssä, että maahanmuuttajataustaiset työntekijät ajavat oikeuksiaan terhakasti. Toisaalta aktiivisuuskin voi viedä vaikeuksiin. Yksi syy tähän on, että johtoportaan rakenne painottuu lähes täysin valtaväestöön. Nimo Ali toikin kurssilla esiin, kuinka hankalaa maahanmuuttajataustaisten on kehittyä urallaan.
– Työyhteisöjen pitää luoda kehitysmalleja, jotta kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet edetä. Jos on kykyä johtaa, pitää olla mahdollista päästä johtotehtäviin, Ali sanoo.
Toistaiseksi sote-alan ammatteihin valmistavat koulutukset eivät järjestelmällisesti huomioi monikulttuurisuutta. Myöskään kaikki työnantajat eivät pidä sitä ykkösasiana. Teemu Toppinen kokee, että hänenkin työnantajansa voisi panostaa asiaan enemmän.
– On aika harvinaista, että huomioidaan kulttuuriset asiat ollenkaan.
Toppinen mainitsee esimerkkinä, että venäläistaustainen asiakas tai kollega voi joutua syrjinnän kohteeksi Ukrainan sodan vuoksi, vaikkei hänellä ole osaa eikä arpaa alkuperäisen kotimaansa toimintaan.
”Olen kurssista ylpeä”
JHL:n koulutuspoliittinen asiantuntija Matti Tujula sanoo olevansa ylpeä siitä, että JHL järjesti kurssin. Hän toivoo myös työnantajapuolelta aktiivista keskustelua.
Tujulan mukaan sote-ala tarvitsee työkaluja siihen, miten erilaisten ihmisten kanssa keskustellaan ja kommunikoidaan: mitä pitää huomioida ja missä tilanteissa on joustettava omista kulttuurisista erityispiirteistä ja edellytettävä sitä toisilta.
– Sote-aloilla on paljon hoito- ja kosketustilanteita. Esimerkiksi kun ihmistä pestään, kulttuuritausta-asiat voivat ilmetä enemmän kuin vaikka siivouksessa.
Teemu Toppinen kertoo, että hänen työpaikallaan vaikkapa afrikkalaistaustainen avustettava voi saada samaa kieltä puhuvan avustajan. Nimo Ali huomauttaa, että tässäkin piilee miina: jos ihmiset yhdistetään kulttuuritaustansa mukaisesti, he saattavat eriytyä yhä vahvemmin omiin yhteisöihinsä. Kielimuureja voidaan tarpeen tullen purkaa tulkkipalveluilla.
– Me ihan kaikki ammattilaiset voisimme kehittää kulttuuritietouttamme. Jos se on meillä kaikilla yhtä hyvä, pystymme luomaan mielekkään ja omannäköisen elämän jokaiselle asiakkaalle.
– Jos asiakas puhuu huonommin suomea, sopeudun siihen. Teemu Toppinen, luottamushenkilö
Ymmärryksen ja sensitiivisyyden tarve ei katso etnistä taustaa, huomauttaa Teemu Toppinen. Valtaväestönkin edustajat voivat suhtautua toisiinsa epäilevästi tai ymmärtämättömästi. Luottamushenkilönä hän kertoo näkevänsä valtaväestön kesken muun muassa ikään ja sukupuoleen liittyvää syrjintää.
– Omassa työnteossani ei näy asiakkaan kansalaisuus tai kielitaito. Jos joku puhuu huonommin suomea, sopeudun siihen.
Hän huomauttaa, että valtaväestöön kuuluva asiakas ei välttämättä puhu tai elehdi lainkaan. On helpompi kommunikoida suomea puhumattoman ihmisen kanssa kuin henkilön, joka ei kommunikoi mitenkään.
Kurssin lähtökohta oli, että sote-alan monikulttuurisuus on voimavara, joka voi ehkäistä hoivavajetta ja mahdollistaa kaikenlaisten ihmisten yksilöllisen huomioimisen. Yksi ydinopetuksista olikin, että ihminen on kohdattava ihmisenä eikä taustansa edustajana. Nimo Ali huomauttaa, että liiallinen kulttuurisensitiivisyys saattaa luoda ennakkoluuloja ja asenteita.
– Kulttuuritietoutta on oltava valttikorttina, kun sitä tarvitaan, mutta sen ei tarvitse tulla esiin joka ikisessä asiakaskohtaamisessa.